Kirje ugandalaiselle tytölle

Lokakuu 2019, koulutusmatkalla Moyossa

Hei,

kohtasimme ensi kertaa pölyisen Moyon kylätien varrella. Siinä risteyksessä, jossa vanhempiesi pieni  puoti sijaitsee. Kohdassa, josta voi joko kääntyä kylän keskustaan tai jatkaa tiheään rakennetun asuinalueen keskelle, jossa auringon lämpö viipyy pitkälle iltaan, vuohet makoilevat mangopuiden varjossa, puheensorina sulautuu heinäsirkkojen siritykseen, siniset savukiehkurat nousevat nuotioista ja värikkäät pyykkinarut yhdistävät tukulut toisiinsa kuin helmet nauhaan.

Kuva: Linda Juntunen (KUA)

Näit minut kaukaa ja kasvosi sulivat hymyyn. Lähdit juoksemaan kohti kuin pieni villivarsa, riemastuneena, avosylin, aivan kuin olisin ollut kauan pois kotoa ja tulossa vihdoinkin sinua tapaamaan. Vaikka paljaat varpaat viestivät todellisesta asuinpaikastasi sai violetti, satiininauhoin koristeltu mekko sinut näyttämään ihan oikealta prinsessalta.

.

Pysähdyin, kyykistyin ja juosta kapsahdit syliini. Olinkin halauksen tarpeessa. Isommat sisaruksesi seurasivat perässäsi ja tulivat myös tervehtimään. Kuulin naurahduksia, kun äitisi ja muu kylän väki seurasivat tilannetta huvittuneina kauempaa.

Sait minut pohtimaan elämääsi ja tulevaisuuttasi ugandalaiseen pikkukylään syntyneenä tyttönä. Säilytäthän tuon ilon ja itsevarmuuden? Sittenkin, kun kohtaat haasteita. 

Niiltä et nimittäin pääse välttymään.

Vanhempasi olivat varmasti iloisia, kun synnyit.  Ugandassa poikalapsi perii vanhempansa, tyttö sen sijaan merkitsee vaurautta. Sinustakin saa tulevaisuudessa rahaa tai jopa parikymmentä lehmää, sulhasen perheestä riippuen. Vanhempasi ehkä odottavat jo häitäsi, mutta toivottavasti ehdit kasvaa aikuiseksi ennen niitä. Tiedän kyllä, että lapsiavioliitot ovat kotimaassasi yleisiä. Koulussa olen kohdannut opettajien huolen. Joku jo kaksitoistavuotiaana huolehtii omien sisarustensa ja koulunkäynnin ohella omasta vauvastaan.

Kuva: Linda Juntunen (KUA)

Kun tulee sinun aikasi perustaa perhe, toivon, että lasten hankintaan vaikuttavat muut kuin taloudelliset syyt.  Kenties sinun sukupolvesi naiset eivät enää synnytä keskimääräistä seitsemää lasta vaan miettivät ensin, kuinka monen lapsen opiskelun perheen tuloilla voi kustantaa. Ehkä sinulla on niin paljon unelmia ja uskoa tulevaan, että rohkenet myös muuttaa traditioita.

Niin, toivottavasti saat käydä koulua. Tiedäthän - se on oikeutesi niin kuin leikkiminenkin. Heräät ehkä kouluaamuina aikaisin tekemään kotiaskareita niin kuin muutkin tytöt. Kunpa saisit silti kulkea koulumatkasi turvallisesti yhdessä sisarustesi kanssa. Olisin iloinen, jos vanhempasi pitävät koulutustasi tärkeänä ja kannustavat sinua jatkamaan opintojasi, jottet tulevaisuudessa kuuluisi niiden niin monien koulunsa keskeyttäjien joukkoon.

Kuva: Linda Juntunen (KUA)

Olisipa ihanaa, jos saisit aloittaa opintiesi alle sadan oppilaan luokassa ja kuuluisit siihen 62 prosenttiin ugandalaisista tytöistä, jotka osaavat aikuisina lukea. Asut köyhässä pohjoisessa, jossa sijaitsevat maan heikoimmin menestyvät koulut. Saisitpa tulevaisuudessa opettajan, joka innostaa oppimaan ja auttaa sinua löytämään omat vahvuutesi. Kunpa ulottuvillasi olisi tulevaisuudessa paljon kirjoja ja tietoa, johon oppisit suhtautumaan kriittisesti. Koulutus auttaa sinua huolehtimaan itsestäsi ja terveydestäsi. Kuukautisetkaan eivät enää ole syy olla pois koulusta, muutos on jo näkyvissä. Toivottavasti opettajasi ja muut aikuiset kunnioittavat sinun oikeuksiasi.

Erään koulun oppilaskunta on koolla, puheenaiheena kouluväkivalta.
Lapset nostivat ihailtavan rohkeasti epäkohtia esiin opettajiensa edessä.

Kunpa oppisit arvostamaan omaa kulttuuriasi, ymmärtämään mistä tulet. Miten syvälle mangopuiden alle juuresi ulottuvat. Et automaattisesti pitäisi kaikkea länsimaalaista parempana. Kunpa osaisit laulaa omalla kielelläsi, pukeutua itse ompelemaasi perinneasuun, ilmaista tunteitasi tanssiaskelin.  Ehkä jonain päivänä kerrot lapsillesi tarinoita perheesi historiasta ja olet ylpeä siitä, kuinka kotimaasi on auttanut naapureitaan. Miten oma kyläsi on tarjonnut monelle pakolaiselle kodin.

Koulun seinään on maalattu tärkeä viesti.

Tapasin sinut vielä toistamiseen, kun olin jälleen kävelyllä. Olin pysähtynyt polun varrelle pohtimaan, mitä tekisin vuohen kanssa, joka oli sotkeutunut liekaansa. Näin sinut kulkemassa tien viertä ja viittilöin tulemaan luokseni. Kannoit helmoissasi kolmea kananmunaa. Olet ehkä viiden, kuuden vuoden ikäinen ja puhut vain madia, englantia opitaan vasta koulussa. Kun osoitin vuohen jalkoja ymmärsit kuitenkin, että tarvitsin apua. Laskit munat yksitellen kuin aarteet tienvarren heinikkoon. Pidin vuohesta kiinni kun sitten irroitit näppärästi köyden vuohen jalkojen ympäriltä. Vuohi puhkesi kiitolliseen mäkätykseen, minä olin iloinen voidessani kiittää sinua kielelläsi; manjora. Keräsit sitten munat hellävaroen yksi kerrallaan maasta ja jatkoit matkaasi. Sinulla taisikin jo olla kiire kotiin. 

Toivotan onnea kaikille elämäsi poluille, niin pitkille kuin lyhyille seikkailuillesi.