Posts

Bantuajassa

Image
Viimeistään Ugandassa on parasta lopettaa vastustaminen. Antaa periksi. Asiat etenevät omalla painollaan.


En ole nähnyt vielä yhtäkään kelloa, joka olisi oikeassa ajassa. 
En ole osallistunut yhteenkään tapahtumaan, joka olisi pysynyt aikataulussaan - enkä puhu minuuteista, vaan tunneista.
Pienestä koostani huolimatta ohitan kulkiessani tahtomattani isoimmat miehetkin, vaikka kuinka yritän hidastaa askeleitani. 
Ensimmäisessä koulutuksessa johon osallistuin, alkoi oma osuuteni kaksi tuntia myöhässä. Tuskailin ja mietin, miten tiivistäisin sisältöä, jotta saisimme kurottua aikaa kiinni. Opettajana olen tottunut vaihtamaan suunnitelmia lennossa. Minä olin kuitenkin ainoa, jolla oli kiire. Ainoa, joka antoi asiasta jälkikäteen palautetta. 
Viime vuosina olen meditoinut aktiivisesti. Täällä ei varsinaisesti tarvitse ryhtyä meditoimaan, sillä meditatiivisia hetkiä syntyy päivään itsestään. Mieltä ei myöskään erityisesti tarvitse rauhoittaa - ainakaan kiireeltä. Kriisialueella on toki murhe…

Tervetuloa, muukalainen!

Image
”Näetkö tuon vuoren huipun? Sen laelta näkee Etelä-Sudaniin. Niin lähellä raja on. Pelottaako?” kysyy ugandalainen kollegani erään pakolaisasutusalueen koulun pihalla. En osaa pelätä. Sota on minun ikäpolveni suomalaiselle jotakin kaukaista ja vierasta.  Nyt olen lähempänä sitä kuin koskaan aikaisemmin.

Yksi syy Ugandaan tulooni oli halu nähdä, millaista elämä yhdessä maailman hauraimmista valtiosta todellisuudessa on.  Ennen kaikkea ovat kuitenkin muuttuneet käsitykseni pakolaisuudesta, sillä pelkästään tässä piirikunnassa heitä asuu YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan hieman yli 200 000. Paikallisväestöä on suunnilleen yhtä paljon, mikä tekee tilanteesta mielenkiintoisen. Ugandan poikkeuksellisen avoimen pakolaispolitiikan ansiosta maassa on tällä hetkellä noin 1,3 miljoonaa pakolaista, Etelä-Sudanin lisäksi heitä tulee muun muassa Kongosta ja Ruandasta.

Olin valmistautunut näkemään ahtaita telttakyliä, häliseviä ihmisjoukkoja ja epäjärjestystä. Ugandassa puhutaan kuitenkin pakolais…

Matkaan!

Image
Kampala, elokuun neljäs

Hypähdän valkoisen, järjestön tarroilla merkityn maasturin takapenkille. Edessä on matka rehevänvihreän maan halki pohjoiseen, alueelle, jossa sadattuhannet pakolaiset aloittelevat uutta elämäänsä rinta rinnan köyhän paikallisväestön kanssa. Seuraavat kuukaudet tulen työskentelemään Opettajat Ilman Rajoja -verkoston vapaaehtoisena koulutusasiantuntijana aivan Etelä-Sudanin rajan tuntumassa. Verkoston päällimmäisenä tavoitteena on tukea opettajien pedagogista osaamista ja laadukkaan opetuksen toteutumista maailman hauraimmissa valtioissa. Tunnen perhosia vatsassani. Onneksi ajomatkan kanssani jakaa useampi kollega, jotka kaikki ovat niin ikään lähdössä "kentälle".
Hyväntuulinen kuljettajamme Moses käynnistää auton ja työntää muistitikun Pioneer-soittimeen. Yllätyksekseni ilmoille pärähtää jokin Celin Dionin vanhoista hiteistä kuumien afrikkalaisrytmien sijaan. Land Cruiserimme moottori kehrää tasaisen varmasti, aivan kuin se nauttisi alkumatkan helppou…