Vapaaehtoistyötä kotimaasta käsin

 - Kiinnostaisiko sinua vapaaehtoistyö etänä? Opettajat ilman rajoja- verkostosta soiteltiin ja kyseltiin juhannuksen alla. Suurin osa opettajista oli juuri aloittanut kesälomansa, mutta minä olin viettänyt viime ajat opintovapaalla ja muissa töissä. Olin siksi täynnä energiaa ja innoissani voidessani osallistua tähän projektiin. Kolmen kuukauden vapaaehtoistyöjakso Ugandassa viime vuonna oli lisännyt kiinnostustani kehitysyhteistyöhön ja ulkomailla työskentelyyn. Keväällä maailma kuitenkin muuttui, mikä merkitsi myös OIR-verkostossa uudenlaisten toimintatapojen etsimistä avun perille toimittamiseen. Miten tällainen hanke toteutettaisiin etänä?

                                     Kuva: Linda Juntunen

Keniaan olisi tämänkin projektin myötä ollut tarkoitus lähettää OIR-vapaaehtoisia, mutta nyt työ toteutettiin luovasti kotimaasta käsin kenialaisten kollegoidemme tuella. Suomesta mukana oli viisi opettajaa, varhaiskasvatuksen ja peruskoulun ammattilaisia, luomassa materiaalia Keniassa toteutettavia lähikoulutuksia varten. Lisäksi kahden opettajan tiimi muokkasi luomuksestamme etäopetusmateriaalin, jotta opettajien koulutus olisi mahdollista aloittaa paikan päällä mahdollisimman pian esimerkiksi mobiilisovelluksen tuella, jos olosuhteet eivät sallisi lähikoulutusten järjestämistä.

 

Projektimme keskiössä oli Kenian Kalobeyein pakolaisasutusalue maan pohjoisosassa. Yhdessä läheisen Kakuman kanssa se muodostaa alueen, jolla asuu yli satatuhatta pakolaista. Suurin osa heistä on kotoisin Etelä-Sudanista.  YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on arvioinut yksittäisen pakolaisen asuvan Kakuman alueella keskimäärin 17 vuotta. Hankkeemme lapset todennäköisesti varttuvat siellä aikuisiksi. Ei siis ole yhdentekevää, millaista opetusta alueen kouluissa tai eskareissa annetaan. Kirkon ulkomaanapu ja  Opettajat ilman rajoja -verkosto ovat mukana tukemassa koulujen kunnostamista ja koulutuksen järjestämistä alueella. Ensimmäistä kertaa koulutusta suunniteltiin varhaiskasvatuksen opettajille, joten materiaali oli luotava alusta saakka omin voimin.

Yhteisessä Skype-kokouksessa kävimme Kenian KUAn työntekijöiden kanssa keskustelua alueen varhaiskasvattajien kohtaamista haasteista. Heistä jopa 90 prosenttia on kouluttamattomia ja luokkakoot ovat suuria; yhtä opettajaa kohti on keskimäärin 174 oppilasta. Vaikka esiopetus on suunnattu 4-6 -vuotiaille, ei yhdeksän- tai kymmenvuotiaan osallistuminen esiopetukseen ole poikkeuksellista. Kriisiolosuhteet voivat estää tai keskeyttää lapsen koulunkäyntimahdollisuudet. Mietin, miten ihmeessä kymmenvuotias motivoituu yhteisestä opetuksesta neljävuotiaan kanssa?

Opetuksen perustana Keniassa on uusi Competence Based Curriculum (CBC), jonka toteutumista myös tällä projektilla pyritään tukemaan. Opetussuunnitelman keskiössä ovat ulkoa opitun tiedon sijaan käytännön taidot, kuten esimerkiksi ongelmanratkaisu- ja yhteistyötaidot, luovuus, kriittinen ajattelu ja oppimaan oppiminen. Kuulostaa upealta. Todellisuudessa opettajilla on suurten ryhmäkokojen vuoksi haasteita oppilasryhmien hallinnassa, yksilöllisessä kohtaamisessa ja arvioinnissa. Ugandassa näin, mitä on arki yli sadan peruskoululaisen luokassa, mutta millaista on arki yli sadan 4-6 -vuotiaan ryhmässä on jotakin, mitä on lähes mahdotonta käsittää näin etänä. Mahtaa olla vilskettä. Opetussuunnitelman tavoitteet ja arjen realiteetit joutuvat vääjäämättä törmäyskurssille.

 

Opettajatiimimme hioi kesän aikana timantiksi opettajankoulutusmateriaalin, jonka toivomme välittävän varhaiskasvattajille pehmeitä arvoja; rakkautta ja huolenpitoa, lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen tukemista, aitoa kohtaamista, itsen ja muiden arvostamista ja positiivista pedagogiikkaa. Sisällöt käsittelivät muun muassa opettajan roolia, päivittäisiä aktiviteetteja ja rutiinien luomista, opettajien ja oppilaiden hyvinvointia, turvallisuutta, opetusmateriaalia ja -menetelmiä, arviointia ja havainnointia, huoltajayhteistyötä. Jakaessamme projektin vastuualueita keskenämme otimme huomioon toistemme vahvuudet, kokemuksen ja koulutustaustan. Sain hiljattain terveystiedon aineopinnot päätökseen ja sain nyt mahdollisuuden ammentaa tuoretta oppia tähän projektiin. Laadin moduulin lapsen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja sen osana käsittelin myös hygieniaopetusta, mikä näin pandemia-aikana tuntui hyvin merkitykselliseltä.

 

Elokuun alussa oli materiaali saatu kokoon. Materiaalia tullaan myöhemmin soveltamaan myös muiden verkostomme toiminta-alueeseen kuuluvien maiden koulutukseen. Kunpa tulevaisuudessa olisi mahdollista matkustaa paikan päälle katsomaan, mitä olemme saaneet aikaan - vieläpä etänä, omasta kotitoimistosta käsin.