Bantuajassa

Viimeistään Ugandassa on parasta lopettaa vastustaminen. Antaa periksi.

Asiat etenevät omalla painollaan.

Kotimatkalla koulutuspäivän jälkeen, joka päättyi pari tuntia myöhässä.
Toisaalta sen ansiosta pääsin näkemään tämän kauniin auringonlaskun. 

En ole nähnyt vielä yhtäkään kelloa, joka olisi oikeassa ajassa. 

En ole osallistunut yhteenkään tapahtumaan, joka olisi pysynyt aikataulussaan - enkä puhu minuuteista, vaan tunneista.

Pienestä koostani huolimatta ohitan kulkiessani tahtomattani isoimmat miehetkin, vaikka kuinka yritän hidastaa askeleitani. 

Ensimmäisessä koulutuksessa johon osallistuin, alkoi oma osuuteni kaksi tuntia myöhässä. Tuskailin ja mietin, miten tiivistäisin sisältöä, jotta saisimme kurottua aikaa kiinni. Opettajana olen tottunut vaihtamaan suunnitelmia lennossa. Minä olin kuitenkin ainoa, jolla oli kiire. Ainoa, joka antoi asiasta jälkikäteen palautetta. 

Viime vuosina olen meditoinut aktiivisesti. Täällä ei varsinaisesti tarvitse ryhtyä meditoimaan, sillä meditatiivisia hetkiä syntyy päivään itsestään. Mieltä ei myöskään erityisesti tarvitse rauhoittaa - ainakaan kiireeltä. Kriisialueella on toki murheensa, mutta ne ovat toisenlaisia. Täällä ei tuskailla menetettyä aikaa vaan nautitaan siitä ajasta, joka on jäljellä. On myös aikaa kohdata toinen, kysyä mitä kuuluu. Täällä siihen muuten vastataan rehellisesti ja kerrotaan auliisti myös viime aikojen ikävät tapahtumat. Onneksi on aikaa kuunnella.

Sähkökatkot ovat täällä arkipäivää ja ne jatkuvat yleensä tunteja, pahimmillaan vuorokausia. Vai pitäisikö sanoa parhaimmillaan? Silloin toimiston verkkoyhteys katkeaa ja ruudut pimenevät. Kesken työpäivän voi ottaa hetkeksi kirjan käteen, lähteä kävelylle tai ihan vain keskittyä juttelemaan. Iltaisin sähkökatkokset aiheuttavat vähän enemmän haastetta. Joogaaminen ja murojen syöminen onnistuvat kuitenkin molemmat ihan hyvin pelkän otsalampun valossa.

Sateella liikkuminen muuttuu nopeasti haastavaksi ja hitaaksi.
Tomuinen maa-aines muuttuu mudaksi ja liejuksi.
Huonot tiet ylläpitävät tehokkaasti bantuaikaa.

Bantuaika. Kuulin termin kauan sitten Suomessa, enkä muista mihin sillä silloin viitattiin. Minusta se kuvaa hyvin täkäläistä aikakäsitystä ja elämänmenoa. "Bantu" taas viittaa Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan ja ihmisryhmään, joka koostuu sadoista kansoista joita yhdistää kuuluminen satojen bantukielten kieliryhmään.

Purnaamisen sijaan olen siis pyrkinyt täällä etsimään bantuajasta sen parhaat puolet. Päivitellyt paikallisille kollegoille, kuinka meillä suomalaisessa arjessa olisi opittavaa. He tuntuvat puolestaan haaveilevan täsmällisyydestä, ruoho on jälleen vihreämpää aidan toisella puolella. Optimi olisi varmaan jossakin näiden kahden aikakäsityksen välimaastossa.

Toki löytyy asioita, joihin bantuajasta on haittaa, ja yksi sellainen on koulun arki. Tähän mennessä olen keskittynyt opettajankoulutukseen, enkä ole vielä päässyt seuraamaan varsinaista luokkatyöskentelyä. Miten bantuaika mahtaa vaikuttaa isojen oppilasryhmien työskentelyyn? Alkuopetuksen luokassa oppitunnin pituus on (ainakin teoriassa)  30 minuuttia. Luulisi, että siinä ajassa sata bantuajassa leikkivää lasta saadaan vasta luokkaan. Edellyttäen, että he ovat saapuneet kouluun. 

Bantuaikaa käyvät myös kansankynttilät. Eräs tässä kylässä koulunsa käynyt työkaverini muisteli, kuinka hänen omalla opettajallaan oli tapana nukahdella kesken oppitunnin ja kuinka oppilaat herättivät hänet tiputtamalla oppikirjan lattialle. Tai jos aamulla satoi, ei hänellä enää ollutkaan kiire töihin. Vakavasti puhuen, opettajien poissaolo on yksi suurimmista kouluun liittyvistä ongelmista Ugandassa. Omalla toiminta-alueellani Adjumanissa opettajat ovat kouluviraston tilastojen mukaan paikalla keskimäärin 77% oppitunneista, mikä tarkoittaa, että 23% oppitunneista jää toteutumatta. Bantuaikaa ei tästä voi yksin syyttää. Opettajien alhaiseen motivaatioon on lukuisia syitä, joihin palaan myöhemmin.

Nyt kun reilu kuukausi on reissua takana, huomaan solahtaneeni bantuaikaan itsekin. Tottuneesti pakkaan työtehtäviin mukaan odottelijan selviytymispakkauksen, johon kuuluu minimissään vettä, pähkinöitä ja kirjoitusvälineet. Olen kiitollinen tämän aamuisen kouluviraston palaverin myöhästymisestä, sitä odotellessa nimittäin syntyi tämä teksti.

Boda boda- kuljettajat odottavat risteyksessä kyytiläisiä.