Puuvillaparadoksi

syyskuuta 26, 2019

Puuvillaparadoksi

Siitä huolimatta, että Afrikasta löytyy useita merkittäviä puuvillan tuottajamaita, on kierrätysvaatteiden kulutus maanosassa maailman suurinta.

Ensimmäistä kertaa näin
puuvillan kukassaan.

Istumme suomalaisten kollegoideni kanssa autossa Kampalan keskustassa, kun eräs vastaantulija hätkähdyttää meidät suomalainen jääkiekkopaita yllään. Jotenkin tuo näky tekee surulliseksi. Paita on ehkä ollut miehelle halpa ostos, mutta Suomi-leijonan sijaan hänen kuuluisi pukeutua paikalliseen puuvillaprinttiin.

Aihe virittää keskustelua. Kollegani on nähnyt kierrätysvaatteiden tuontiin liittyvän dokumentin. Häneltä kuulen, että kadun varrella lojuvat, pressujen päälle levitetyt vaatekasat, ovat meidän länsimaalaisten hyväntekeväisyyteen lahjoittamia vaatteita. Olen nähnyt noita vaatekasoja ympäri Ugandaa (kts. video). Mutta tarvitaanko vaatteitamme täällä oikeasti?

Äkkiseltään näyttää siltä, että kaikki hyötyvät tilanteesta. Länsimaiset järjestöt, jotka myyvät lahjoitusvaatteet paikallisiin tukkuihin, saavat tuloja hyväntekeväisyyteen. Paikalliset tukkukauppiaat saavat tuloja ja vähätuloiset afrikkalaiset voivat ostaa vaatteita kohtuuhintaan. Asia ei ole kuitenkaan ihan niin yksinkertainen.

Video: Kasoittain kierrätysvaatteita lojuu Kampalan markkinoilla syyskuussa 2019.

"Secondhand clothes have a negative impact on the health of the people." kommentoi Afrikan kauppa- ja kehityskeskuksen ACTADin toimitusjohtaja Susan Nanduddu New Vision-lehdessä. Hän viittaa siihen, etteivät kierrätysvaatteet nosta väestön elintasoa vaan pitävät sitä ennallaan. Useat Afrikan maat ovat heränneet ongelmaan. Kyseessä on iso bisnes, jonka voitot valuvat pääosin ulkomaille muun muassa kuljetuksen eri vaiheissa. Ongelmallisinta on, että paikallinen tekstiiliteollisuus kärsii ja työllisyys heikkenee kaikilla tuotannon portailla vaatesuunnittelusta lähtien.

Sitä paitsi, pukeutumiseen liittyy paikalliskulttuuria, joka on arvo sinänsä. Kun täällä kaukana maan pohjoisrajalla tulee vastaan ihmisiä eurooppalaista halpamuotia päällään, tuntuu, että näyssä on jotakin pahasti vinksallaan. Perinteiset ugandalaiset asut ovat näyttäviä ja värikkäitä. Pukeutuminen nähdään täällä tärkeänä asiana ja siihen halutaan panostaa. Pakolaisasutusalueenkin opettajat tulevat aamuisin tukuluistaan ulos hiukset näyttävillä kampauksilla, afrikkalaisista printtikankaista valmistetuissa Kitenge- mekoissaan, miehet paidankaulukset ojennuksessa. Useimmiten kierrätysvaatteet eivät ole valinta, toisinaan ovat. Paikallinen kollegani kertoi pitävänsä länsimaalaisesta tyylistä ja ostavansa kierrätysvaatteita myös muodin vuoksi. Kuitenkin silloin, kun halutaan pukeutua juhlavasti, vaatteet teetetään ompelijalla. Mekon ompeleminen maksaa täällä alle viisi euroa, kangas muutaman euron enemmän.

Moyon alueen opettajia Kitenge-asuissaan.

Jos ajatellaan vaatteen koko elinkaarta, voidaan nähdä myös ongelman ympäristövaikutukset. Vaatteen valmistusmaa on useimmiten Aasiassa. Sieltä se kuljetetaan Eurooppaan, jossa se päätyy vähittäismyyntiliikkeen näyteikkunaan ja myöhemmin kuluttajan päälle. Pahimmassa tapauksessa vaatetta käytetään vain kerran, jonka jälkeen se kuljetetaan taas uudelle mantereelle. Siellä se päätyy uudelle käyttäjälleen ja lopulta jätteeksi, joka muutenkin on globaalissa etelässä hankalampi jatkokäsitellä. Kyseinen vaatekappale näkee elinkaarensa aikana todennäköisesti enemmän maita ja maanosia kuin moni ugandalainen eläessään.

"African Fabric - Barcelona" by james_hammond
is licensed under CC BY-ND 2.0

Vaatekeräyksiä Suomessa järjestävät suurimpina Fida, SPR ja UFF. Kaikki tahot rahoittavat sillä osan kansainvälisestä humanitäärisestä työstään. Fida myy suurimman osan vaatteista Suomen secondhand-liikkeissään. Suurin osa ketjuvalikoimaan päättymättömistä vaatteista myydään eurooppalaisiin tekstiilinkäsittelylaitoksiin ja kierrätyskelvoton osuus hyödynnetään energiantuotannossa. Punainen Risti pyrkii myymään suurimman osan vaatteista myyntipisteissään. Kriisialueille soveltuvat vaatteet toimitetaan eteenpäin ja jaetaan ilman välikäsiä suoraan apua tarvitseville. Osa myydään yhteistyökumppaneille Saksaan, joiden kautta ne päätyvät kuluttajamyyntiin eri maihin tai uusiokäyttöön rätti- tai kuitumateriaalina. UFF edellisistä poiketen ilmoittaa toimittavansa osan lahjoitusvaatteista tukkumyyntinä Afrikkaan, jossa yhteistyökumppanit vastaanottavat ne ja myyvät jälleen eteenpäin torikauppiaille. Tämän pikaisen tutkimuksen perusteella aion suosia vastedes erityisesti Fidaa. Ugandassa olen päässyt tutustumaan heidän toimintaansa läheltä ja vakuuttunut heidän arvomaailmastaan myös sitä kautta.

Miten voin estää omia vaatteitani päätymästä Kampalan tienvarsimarkkinoiden myyntiartikkeleiksi?

Harkitsen jokaista ostopäätöstäni.

Ostan kestäviä, laadukkaita vaatteita.

Myyn vanhat vaatteet kirpputorilla tai käytän kierrätysmateriaalina käsitöissä.

Jos kuitenkin lahjoitan vaatteet kierrätykseen, käytän järjestöjä, jotka eivät kuljeta vaatteita Euroopan ulkopuolelle.